Loppuvuoden kortteja

Päivitystahti on edelleen melko verkkainen. Tässä muutamia loppuvuoden kortteja, joita olen muistanut kuvata.


Pilkullisen kortin tein kummitytölle synttärikortiksi. Ostin viime (vai toissa?) vuonna joulumyyjäisistä tuollaisia valmiita erivärisiä huopasydämiä pussillisen, mutta en ole malttanut käyttää niitä(kään) oikein mihinkään. Oon niin hamsteri! Ajattelin, että vedetään nyt ihan pilkkuöverit, joten tottahan lahjakin piti kääräistä asianmukaisesti.

Näin jossain blogissa (en vaan muista enää yhtään, että missä) tähän tyyliin tehtyjä palloja, joita oli käytetty kuumailmapallo-leimasimen kanssa. Oli superhieno kortti ja siitä inspiroituneena halusin minäkin korttiin pallon. Harmi, etten voi linkittää inspiraation lähteenä toiminutta korttia! Tämä kortti meni toiselle työkaverille synttärikortiksi.

Seuraavakin kortti on tehty synttäreiden johdosta. Ruskeat kirjaintarrat ovat Halpa-Hallista ostettuja ja kolmiulotteisia, joten nuo valkoiset viivat ovat siis heijastuksia muovista.

Turkoosia

Työkaveri täytti vuosia lokakuun alussa ja onnittelin häntä tällaisellä kortilla. Työyhteisömme on melko pieni ja olenkin päättänyt, että tällä "syntymäpäiväkierroksella" jokainen saa kortin. Kortin kuvaus meinasi taas unohtua, joten kuva on räpsäisty aamukiireessä ja -hämärässä.

Miten ihmeessä tällaisen vinon kuvan saa oikaistua? Yritin ihan Microsoft Office Picture Managerilla, mutta koko kuva meni ihan sumeaksi kun sitä yritti käännellä. Pitäisi kai olla jokin kunnon kuvankäsittelyohjelma?

Onnea uuteen kotiin!

Tässä kortissa on pohjana käytetty edellisessä postauksessa mainittua "ykkösversiota". Plörinäksi mennyt Doodle-hemmo on siis piilossa lintujen alla.

Leima on mielestäni niin kiva, että oon tunkenut sen kutakuinkin jokaiseen tekemääni tuparikorttiin. Voisi varmasti käyttää muissakin yhteyksissä, mutta tuparikortteihin sopii niinku nenä päähän!

Sinistä, kraftia & mustaa

Tämä kortti oli melkoinen surkeiden sattumusten kortti. Tai oikeastaan tämä on jo kortti numero 2. Ykkösversioon kokeilin läiskiä Distress Stainilla väriä (ensimmäistä kertaa) ja tottahan se sitten levisi myös leimakuvan päälle, jonka olin ehtinyt jo leimata suoraan korttiin. Siinä tohinassa ei mielikuvitus pelannut enkä jaksanut alkaa korjailemaan korttia. Päätin tehdä kokonaan uuden. Tämän kanssa sujui muuten ihan mukavasti, mutta ajatuksen "mä vähän parantelen tussilla tästä" olisin voinut jättää toteuttamatta. En viitsi edes kertoa mitä kaikkea tässä on korjailtu. Älkää syynätkö liian tarkkaan :D

Tuo alin dymoteippi ei siis ole oikeasti musta vaan siinä on päivänsankarin nimi. Nimi on kuitenkin sen verran harvinainen, että sensuroin sen pois.

Vartin kortti

Tällaisen kortin tein pikapikaa 7 vuotta täyttävälle serkulleni. Supersimppeliä! Illalla juhlistamaan tyypin synttäreitä. Kakkua, nam!

Still alive!

Kaikki innostus (tai innottomuus) askarteluun on lähiaikoina suuntautunut kaikenlaisiin häihin liittyviin juttuihin. Häät ovat nyt takana päin ja tämä rouva voi keskittyä muihinkin juttuihin. Kuva hääkutsusta piti laittaa jo aikoja sitten, mutta koska en lopulta ollutkaan niin tyytyväinen lopputulokseen, on se vain jäänyt tekemättä. Tässä se nyt kuitenkin on. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Kuva on otettu joskus yöllä puolihorroksessa kun pakkasin kortteja kirjekuoriin.

Kortissa olevaa leimaa metsästin joka puolelta ja lopulta päädyin tilaamaan sen tanskalaisesta Unikscrap-nettikaupasta. Kyseessä oleva leima on Stempelgleden Grunge Flourish Hearts-setistä. Täytyy sanoa, että sain kyllä todella hyvää ja nopeaa palvelua! Postikulut olisivat maksaneet enemmän kuin itse leimat, mutta he suostuivat lähettämään leimat kirjeenä, jolloin postikulut eivät olleet niin päätä huimaavat. Korttiin oli tarkoitus tulla sana "kutsu", mutta en saanut sitä näyttämään missään kohdassa hyvältä, joten jätin sen pois. Sekä Kutsu-leimasin että -tarroja oli kyllä jo hommattuna, joten nyt täytyy varmaan pitää jotkut toiset pirskeet, että saa niitä käytettyä.

Tajusin juuri, että tienvarsikylteistämme ei ole ollenkaan kuvia, joten ehkä yksi sellainenkin täytyy valokuvata. Niitä en tosin voi väittää itse askartelemikseni, sillä osuuteni niiden tekemisessä oli lähinnä siirrellä kylttejä paikasta toiseen ja maalata ruuveja piiloon.

Helmeilevää

Minulle järjestettiin viime viikonloppuna polttarit, joiden aikana pääsin muun muassa helmikorukurssille. Ihanaa! Ystävät näköjään tuntevat minut sen verran hyvin, että mitään benji-hyppyjä ei oltu järjestetty sillä paremmin saan pääni sekaisin näpertelystä! Erilaisia helmiä oli ihan mahdoton määrä ja alussa tuntuikin, etten pysty ollenkaan päättämään millaisen korun tekisin. Aikani mallikappaleita hipelöityäni päätin tehdä rannekorun.

Rannekoru sai kaverikseen vielä tunnin (tai siis monenko...) lopussa pikaisesti kootut korvakorut. Vaikka olen käynyt hopeakorukursseilla meinasi järki lähteä kun yritin vääntää korupiikin päähän koukkua. Lopulta nakitin homman korutaituriystävälle. Ei kerrota kenellekään :D

Hääparille

Kesäkuun lopussa juhlittiin ystävän häitä ja tein onnittelukortiksi tällaisen vintagetyylisen kortin. Häiden teemaväri oli turkoosi ja tein kortinkin vähän sitä silmällä pitäen.

Onnea!

Myöhästyneet synttärionnittelut ystävälle lähtivät tällaisen kortin välityksellä. Ostin tähtipaperin viime viikolla ja täytyi heti päästä käyttämään.

Maatuska-kannet

Nämä neuvolakortin kannet valmistuivat Maatuska-kankaasta, jonka olen tilannut jo aikoja sitten ja jemmannut sitä kaapissa. Tilasin samalla kertaa läjän erilaisia kankaita ja ajattelin, että ompelen niistä kaikenlaisia kivoja pikku juttuja. Eipä ole pahemmin tullut ommeltua. Muutimme uuteen kotiin ja nyt ovat askartelu- ja ompelutarvikkeet löytäneet paikkansa kodinhoitohuoneesta. Saa nähdä tuleeko aktivisemmin värkkäiltyä erilaisia juttuja kun ei tarvitse kaivaa tavaroita laatikoista vaatehuoneen kaiken rojun alta. Nämä kannet menivät vauvalahjaksi ystävän tyttärelle. Mukaan tein lisäksi tuttinauhan.

                                              Maatuska-kannet

                                                 tuttinauha

Huhtikuun tytölle

Synttärionnittelut 13-vuotiaalle (apua, justhan se syntyi!) lähti tällaisen kortin muodossa. Hyvin yksinkertaista jälleen kerran.

Tipusia

Tehtiin pikku-tipusen kanssa muutamia pääsiäiskortteja isovanhemmille ja isoisovanhemmille.

Supersimppelit kortit, jotka valmistuivat helposti ja nopeasti. Tipujen painaminen peukalolla oli aavistuksen haasteellista, sillä taitelija olisi halunnut niin kovasti hieroa maalit hahtuvatukkaansa.

Kihlaparille

Tänään olisi tiedossa kihlajaiset ja mukaan lähtee tällainen onnittelukortti.

Tykkään ihan hirveästi noista vintagetyylisistä kuvista, mutta aika vähän olen niitä käyttänyt kun oikeanlaisen (itseäni miellyttävän) tyylin saavuttaminen tuntuu jokseenkin hankalalta. Luonnossa kortin värit ovat pehmeämmät eivätkä kukan lehdetkään pomppaa ihan noin räikeänä esiin. Kyllä voikin olla hankalaa saada hyvää kuvaa kortista vaikka se ei edes juokse karkuun tai yritä takertua kameran linssiin!

Pläjäys

Tässä iloksenne ja riemuksenne taidokkaasti valokuvattu korttipläjäys.

Kortti nro 1

Onnittelut 5-vuotiaalle partiolippukunnalle. Ihanan hempeä vaaleanpunaisen sävy on saatu aikaiseksi kuvaamalla valkoinen kortti hämärässä autossa kännykkäkameralla (heh heh). Kortti ei ole muodikkaasti vino. En vain ehtinyt räpsäistä kuin tämän yhden kuvan juhlapaikan pihassa. Kuva oli silti pakko saada, sillä harvemmin (ei koskaan aiemmin) tulee tehtyä partioaiheisia kortteja. Tuo sininen "kolmio" esittää siis partiohuivia. Tausta on tehty kiertämällä narua kartongin ympärille.

Kortti nro 2 

Tupaantuliaiskortti kavereille. Tämäkin kuuluu sarjaan "Voi eeei, mä en oo taaskaan muistanut kuvata. Odottakaa hetki!". Ostin tuon leiman muutamalla eurolla alennuksesta ja on kyllä tosi kiva! Tässä kuvassa ei leima pääse oikeuksiinsa, sillä salama oli harmittavasti unohtunut päälle ja ehdin jälleen ottamaan vain yhden räpsäisyn.

Kortti nro 3

Kortti 4-vuotiaalle sankarille. Pirkan Napero-kerhon jäsenkirjeessä oli ihana pöllön kuva, jonka leikkasin heti talteen. Pöllö pääsi nyt koristamaan tätä korttia. Tässä on taas käytetty mun lemppareita, kirjaintarroja.

So Gorgeous!

Gorjuss Girlsit ovat niin suloisia! Kulutin taannoin aikaa varmaan tuntitolkulla netissä pyörien kun yritin päättää minkä leimasimen tilaisin. Päädyin tähän Little Rediin ja toiseksi valitsin Puddles of Loven. Kahteen asetinkin sitten rajan :D

Tässä ensimmäinen kortti Little Red -leimalla

Tätä kuvaa oli tosi kiva värittää koska pinnat ovat suhteellisen isoja eikä ollut paljon pientä piperrystä. Sopii tällaiselle kärsimättömälle tyypille! Kortti lähti synttärisankarille.

Kukkasia

Tein pari kukkakorttia. Tosin näissäkään ei ole mitään varsinaisia kukkakoristeita käytetty kun en vaan osaa. Ensimmäisessä testasin kohokuviontitaskua ja täytyy sanoa, että tykkään! Kivan simppeli kuvio, sopii varmaan useammankin lajin korttiin. Luulen, että tälle tulee enemmänkin käyttöä.

Toinen kortti oli synttärikortti kummitädille. Korttien tekeminen jää melkein aina viime tinkaan, joten tämä oli melko pikaisesti kyhätty ja iltahämärässä kuvattu. Jostain syystä myös näyttää hassun vinolta tuo valkoinen paperi, jossa on leimakuva. Ei se oikeasti ainakaan ihan noin vino ole.

Ei mennyt ihan niinku...

... no juurikin siinä melko tunnetussa suomenruotsalaisessa tv-ohjelmassa. Päätin testata uutta leimaa (Kraftin' Kimmien Marie Antoinette) ystävän syntymäpäiväkorttiin. Tusseilla värittely on vielä harjoitteluvaiheessa ja jokusen tovin nyhersin kortin värittelyn kanssa. Lopulta päätin, että nyt saa kelvata. Ajattelin, että lisään vielä vähän kimalletta mekkoon ja korostan ruusuja glossylla. Näin tein ja nostin kortin kuivumaan pöydälle. En tiedä mitä päässä liikkui kun jätin kortin kuivumaan pystyasentoon. Haloo! Näin siinä sitten kävi.

Aavistuksen potutti kun tajusin mitä tuli tehtyä. Päätin, että kaupan korttiinhan en tällä kertaa turvaudu ja tein sitten tällaisen melko simppelin kortin. Nyt tuli testattua mustaa taustaa muffinssille, kuten aiemmin suunnittelin.

Suklaahippukeksejä

Tänä vuonna olin laiska sekä itsetehtyjen joulukorttien että lahjojen suhteen. Kuten jo aiemmin kerroin, en askarrellut yhtäkään joulukorttia vaan lähetin kaikille teetetyt kortit. Suunnitelmissani oli jos jonkinmoista itsetehtyä joululahjaa, mutta ne siirtyivät kaikki "ehkä ens vuonna"-osastolle. Kummeilleni ja parille ystävälleni leivoin suklaahippukeksejä internetistä löytämälläni reseptillä. Keksejä varten ostin ainakin omasta mielestäni ihania Amanda B:n purnukoita.

Nämä keksit olivat oikeastaan enemmänkin "loppiaislahjoja" sillä perinteiset joulutapaamiset kummieni ja ystävieni kanssa siirrettiin tämän vuoden puolelle. Eipä siis tarvinnut onneksi yrittää leipoakaan kiireellä ennen joulua. Tein keksejä sen verran ison satsin, että niitä jäi itsellekin. Eivätpä tosin kauan kestäneet kun niitä piti joka välissä nakerrella. Myös saajat kehuivat keksejä, joten kiitos vaan sille jollekulle, joka tämän ohjeen jakoi! Kokeilin vielä googletella jos löytäisin ohjeen alkuperäisen sijainnin ja täältähän se löytyy! Laitan ohjeen vielä tännekin.

Suklaahippukeksit (noin 30 kpl)

100 g voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
3/4 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2-3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-1,5 dl rouhittua suklaata

Vaahdota voi ja sokeri keskenään. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten voi-sokeri-munaseokseen. Nostele pellille taikinasta nokareita ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Kokeilin muotoilla osasta taikinaa pyöreitä keksejä ja toisia keksejä tehdessä pudottelin vain lusikalla nokareita (joista taputtelin terävimmät ts. paloherkimmät kärjet pois) mutta lopputulos oli kutakuinkin sama. Keksit leviävät siis uunissa aika paljon joten kannattaa jättää riittävän isot välit. Itse kerroin taikinan suoraan neljällä, joten silläkin saattaa olla vaikutusta lopputulokseen.

Syntymäpäiväonnitteluja jälleen

Vaarini täytti uudenvuodenpäivänä 76 vuotta ja tein hänelle tällaisen kortin. En jaksanut alkaa miettimään mitään vanhemmalle miehelle sopivaa "arvokasta" korttia, sillä se tuntuu niin vaikealta vaan päätin, että vaari saa nyt tällaisen. En usko, että hän hirvittävän paljon muutenkaan kiinnittää korttiin huomiota.

Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta muu perhe oli jo ulkona menossa autolle kun muistin, etten taaskaan ole muistanut ottaa kortista kuvaa. Pikainen *räps* ja tässä tulos. Nuo kirjaimet erottuvat oikeastikin tosi huonosti (siksi rajattu tussilla) eikä niitä tästä kuvastakaan kovin hyvin erota. Vaarille siis vähän haastetta! Tekstinä "Onnea" ja "76". Kirjaimet ovat näitä tarroja ja päälle on laitettu glossya. Mustekala on jälleen Doodle Factorya.

P.S. Olen huomannut, että enhän mä tätä vain "tallennuspaikkana" pidä vaan automaattisesti koko ajan selostan (mielessäni jollekin muulle) mitä olen tehnyt ja miksi :D Kai se täytyy sitten hyväksyä, että kyllä mä ihan blogia pidän, heh. Kiva, että tänne on löytänyt lukijoitakin!